Radioamatööri elämän alku                                                                                                                   Updated  03.01.2024       AXNDatan ilmainen kävijälaskuri
1963 yleisradio pasila  tarinoita by OH3BHL
Täältä alkoi Ra-Min amatööri ura.
Alkupuolella 1960 lukua olin radioamatöörikurssilla.
Olin silloin työssä espoon kaupungin rakennustoimistolla.
Tapaamisen seurauksena tuli uudeksi työpaikakseni Suomen television studiohuolto sijoituspaikkana ykkösstudio Pasila.
Kurssilla oli myös Toinen Rami. Rajalan
Rami sanoi minulle ”tule meille töihin” ja järjesti tapaamisen Studiohuollon päälikön kanssa. (Salmelan Saku)



Näkymä vesitornilta ykkös-studiolle.
Vesitornilta alas johtava katu,
Oikealla olevaan rinteeseen rakennettiin Maikkarin studiot.
Tuolta muuntajan edessä olevasta varastosta sai moni hamssi käytettyä 75 ohmin koaxiaalikaapelia.


vasemmalla.
Vanha päätetarkkaamo 1960 luvulla. 


Ohjelmia tehtiin ykös-studiolla ja muuallakin, ne lähetettiin päätetarkkaamon kautta asemille. Päätetarkkaamolla sijaitsi myös uutis-studio.
Vesitornissa oli ylä-studio ja katolla linnkkihuone ja linkkimasto.

Muutama tarina pasilan vuosilta.

Vajaan viikon työssä oltuani kaapeloitiin uutta videonauhoitus osastoa kun huollon päälikkö pölähtää paikalle ja kysyy ”ottaakos pojat viinaa” johon me ”ei kun me vedetään kaapeleita” Päälikkö siihen että ”meinaan vaan että kauppias on tulla pihaalla”. Touhu studiolla oli silloin todella vapaamielistä.

Studiolla työskenteli suuri joukko ihmisiä, tekniikkaa, tuottajia, ohjaajia, kuuluttajia, ym.ym porukkaa. Siellä oli kuitenkin jokseenkin olematon luokkajako vaan kaikki tunsivat toisensa ja tekivät yhteistyötä.

Yhtenä esimerkkinä: kun eräänä aamuna istuimme työverstaalla, sinne ilmestyi pari ukkoa juttelemaan kaikenlaista. Kun olivat menneet työkaverit kysyivät ”tunsitko?” johon minä ”en tuntenut” ”olivat studiopäälikkö (Pesari) ja studioinsinööri Mikkilä.

Eräänä kesäaamuna tulimme verstaalle ikkunan takana nurmikolla pari neitosta ottivat aurinkoa hyvin vähissä vaatteissa. Teija ja Lenita, ja pojat silmät pullollaan. Kyse oli sitten tyttöjen vedonlyönnistä, ei tietoa kumpi voitti.

Tv-studiossa oli töitä tarjolla etenkin visuaalisesti ajatteleville ihmisille. Niinpä kameran taakse hakeutui valokuvaajia. Haittaa ei myöskään ollut insinööritaidoista.Harjoitella ei juuri ehditty, vaan hommiin ryhdyttiin usein kylmiltään. Työstään innostunut uusi työntekijä ei aina muistanut, että kameran perässä kulkivat myös kaapelit. Eipä aikaakaan, kun kuvaajat olivat solmussa keskenään. Studioalue oli kuin suuri Rakennustyömaa, kaiken aikaa rakennettiin jotain.

Kerran Päätetarkkaamon edessä oli betonikärryt ja porukka pohti ”kauankohan noilla matka erottajalle kestäis” juttu meni vedonlyönniksi jolloin eräs sanoi ”hyppää kyytiin niin katsotaan”
Kaveri hyppäsi kärryyn ja toinen aisoihin ja matka alkoi. Kameraryhmä ryntäsi varikolleen, otti kamerat ja ryntäsi perään. Matkalla Mannerheimintien risteyksessä oli liikennepoliisi joka pysäytti kottikärryä, mutta havaitsi kameramiehen joka roikkui auton ikkunasta. Tie aukesi heti.
Pojat jättivät kottarit erottajalle parkkiin ja Pasilassa ilmoitettiin rakennusmestarille ”jos kaipaat kottikärryjäs, ne ovat erottajalla parkissa. Vedonlyönnin voittaja jäi epäselväksi.





Se oli silloin.













nyt on toisin kuva punaisen täplän kohdalta 1960 luvulla
kuva samasta paikasta 2000 luvulla goolesta