Sisällysluettelo

Valkovuokko (Anemone nemorosa)

     
Kuvauspäivä: 16.05 2010 Kuvauspaikka: Marala KP10RR                                                                                              Kuvauspäivä: 07.05 2012 Kuvauspaikka: Marala KP10RR    

Monivuotinen, Euroopassa laajalle levinnyt leinikkikasvi. Suomessa valkovuokko liitetään äitienpäivään ja kukinnan edistymistä seurataan leskenlehden ja sinivuokon tavoin kevään ensimmäisiin kuuluvana kukkivana luonnonkasvina. Valkovuokko on Suomessa rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Valkovuokko sisältää muiden leinikkikasvien tavoin myrkyllisiä yhdisteitä.
 Ulkonäkö ja koko
Monivuotinen valkovuokko kasvaa 8–30 cm pitkäksi. Varsi on pysty, harvakarvainen tai kalju ja haaraton. Juurakko on ruskea, pitkä ja haaroittuva, minkä ansiosta valkovuokko leviää helposti. Varhain kuihtuvia, pitkäruotisia aluslehtiä on yksi tai kaksi. Lehden lapa on jopa 15 cm leveä ja kolmeosainen. Lehdykät ovat leveähköjä, 2–3-jakoisia ja hampaisia. Varsilehdet ovat aluslehtiä pienempiä. Valkoinen tai joskus punertava tai jopa punainen kukka on yleensä yksittäin varren latvassa. Kukassa on tavallisimmin kuusi tai seitsemän terälehteä, jotka sijaitsevat kehittäin. Heteet ovat keltaisia. Hedelmistö on nuokkuva, pähkylät ovat karvaisia. Valkovuokko kukkii touko-kesäkuussa
Suomessa kasvavat myös valkovuokon lähisukulaiset keltavuokko (A. ranunculoides) ja alppivuokko (A. trifolia). Näistä valkovuokko muistuttaa erityisesti alppivuokkoa. Molempien kukka on valkoinen, mutta alppivuokolla kukinnon heteet ovat valkoiset. Tärkein ero lajien välillä löytyy lehdistä: alppivuokon lehdet muodostuvat kolmesta ehyestä, sahalaitaisesta lehdykästä eivätkä ne ole valkovuokon tapaan liuskoittuneet. Suomessa alppivuokko on kuitenkin hyvin harvinainen, eikä sitä ole tavattu kuin Asikkalassa ja Hollolassa.
Valkovuokon ja alppivuokon (A. nemorosa x trifolia) sekä valkovuokon ja keltavuokon risteymiä (A. nemorosa x ranunculoides) esiintyy lajien yhteisillä kasvupaikoilla.

Levinneisyys
Valkovuokko on eurooppalainen laji, jota tavataan Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta Länsi-Venäjälle ja pohjoiseen Fennoskandiaan.
Suomessa valkovuokkoa tavataan Etelä-Lapissa saakka. Eteläisessä Suomessa valkovuokko on erittäin yleinen ja esiintyy laajoina kasvustoina. Toukokuussa etelä- ja lounaisrannikon valoisat sekametsät ovat täynnä valkovuokkoja. Erittäin runsaasti lajia kasvaa hemiboreaalisella kasvillisuusalueella Suomen etelärannikolla, erityisesti Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Valkovuokko kasvaa myös koko eteläboreaalisella alueella harvinaistuen etelästä pohjoiseen mentäessä. Jyväskylän korkeudelle tultaessa laji on jo harvinaisempi kuin etelässä, vaikkakaan se ei ole mikään harvinaisuus. Suomenselän suoalueilla ja Kainuussa sitä ei enää tavata, vaikkakin Pohjanlahden rannikolta löytyy vielä pari esiintymää. Oulun ja Lapin-lääneissä, jotka ovat kasvillisuudeltaan joko keski- tai pohjoisboreaalista aluetta, laji on jo harvinainen ja siksi myös rauhoitettu.
 Elinympäristö
Valkovuokko viihtyy ravinteikkaalla maalla valoisissa tuoreissa metsissä, lehtoniityillä, hakamailla ja myös ihmisten muokkaamassa ympäristössä, kuten puutarhoissa, puistoissa ja ojanvarsilla.[3] Metsissä valkovuokko viihtyy parhaiten lepiköissä, koivikoissa, haavikoissa, tuomilehdoissa ja jalopuulehdoissa, toisinaan myös rehevissä valoisissa kuusikoissa.
 Käyttö
Valkovuokkoa kasvatetaan puutarhakasvina ja sitä on myös laajasti jalostettu kaupalliseen käyttöön. Suomessa valkovuokkoa voi kasvattaa puutarhoissa Etelä-Lappia myöten. Viihtyessään se valtaa nopeasti alaa, joten se voi ajan mittaan muodostua perennaryhmissä jopa rikkaruohoksi. Valkovuokko ei erityisemmin viihdy liian pimeissä kuusikoissa, vaikkakin kuusi-lehtipuu-sekametsissä se viihtyy. Sitä ei sovi myöskään istuttaa soiseen rahkasammaleiseen maaperään, joka on sille liian hapanta. Valkovuokko on kalkinsuosija.
Valkovuokkoa on käytettyä aikaisemmin kansanlääkinnässä reumaattisten vaivojen ja nivelsäryn hoitoon.