Metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea)

Kuvauspäivä: 30.06 2010 Kuvauspaikka: Marala KP10RR

Metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) on Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa laajalle levinnyt tuuhea heinäkasvi. Suomessa laji on yleinen.

Ulkonäkö ja koko
Metsäkastikka on voimakaskasvuinen heinä, joka kasvaa suurina mättäinä. Se kasvaa 80–150 cm korkeaksi, ja säilyy tuleentuneena pystyssä ainakin lumen tuloon asti. Korsi on kaksi- tai kolminivelinen ja haaraton. Lehti on 4–6 mm leveä, pehmeä, litteä ja päältä harvakarvainen. Lehden tupen ja lehtilavan rajakohta on alta keskisuonta lukuun ottamatta karvainen. Metsäkastikan kukinto on 10–20 cm pitkä, kapea röyhy. Röyhyn väri vaihtelee vaaleanvihreästä punertavan- tai sinertävänvihreään. Kaleet ovat 4–6 mm pitkiä mutta keskenään eripituisia. Helpeet ovat kaleita hieman lyhyempiä. Vihne ulottuu hieman kaleitten kärjen ulkopuolelle ja on kuivana polveikas. Metsäkastikka kukkii heinäkuussa.
Metsäkastikka lisääntyy suvullisesti ja on tuulipölytteinen. Se leviää myös rönsyjen avulla.
Levinneisyys
Metsäkastikkaa tavataan laajalla alueella Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Venäjällä Itä-Siperiaan asti. Laji on yleinen myös Kaukasuksella. Suomessa metsäkastikkaa tavataan yleisesti Oulun–Kemin korkeudelle saakka, joskin laji puuttuu lähes kokonaan Pohjanmaalta. Laji on Suomen metsien toiseksi yleisin heinäkasvi metsälauhan (Deschampsia flexuosa) jälkeen.
Elinympäristö
Metsäkastikka viihtyy tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, kallionliepeillä ja kulo- ja hakkuuaukioilla. Hakkuuaukioilla tiheät metsäkastikkakasvustot voivat haitata metsän uudistamista.
Käyttö
Metsäkastikan ja hietakastikan risteytys koristekastikka (Calamagrostis x acutiflora) on suosittu puutarhakasvi. Entisaikaan metsäkastikan röyhyä on käytetty piipunrassina ainakin Ruotsissa, josta laji lienee saanut ruotsinkielisen nimensä piprör.