Kuvauspäivä:
16.05 2010 Kuvauspaikka: Marala KP10RR
Monivuotinen, Euroopassa kasvava leinikkikasvi. Se kuuluu
Suomen alkuperäiseen kasvilajistoon. Keltavuokko kukkii valkovuokon
tavoin aikaisin keväällä. Keltavuokko on myrkyllinen.
Ulkonäkö
ja koko
Keltavuokon pysty varsi kasvaa noin 7–30 cm korkeaksi. Varren
alaosa on kalju. Juurakko on suikerteleva ja ruskea. Pitkäruotisia
aluslehtiä on yksi. Aluslehden lapa on jopa 10 cm leveä ja
3–5-sorminen. Varsilehdet ovat lyhytruotisia ja niiden lavat
kolmesormisia. Lehdykät ovat kapeahkoja ja halkoisia tai
isohampaisia. Kukkia voi olla yksi tai kaksi, joskus harvoin myös
enemmän. Keltaisessa kukassa on viisi alapuolelta karvaista
kehälehteä ja se on 1,5–3 cm leveä. Hedelmistö on pysty,
pähkylät karvaisia. Keltavuokko kukkii touko-kesäkuussa.
Keltavuokko ja valkovuokko (A. nemorosa) voivat risteytyä
keskenään ternivuokoksi (A. nemorosa x ranunculoides)
lajien yhteisillä kasvupaikoilla.
Levinneisyys
Keltavuokkoa tavataan Ranskasta käpi keskisen Euroopan ja Venäjän
lähes Uralille saakka. Etelässä levinnäisyysalue ulottuu
Pohjois-Italiaan, Balkanille ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa
Baltiaan ja eteläiseen Fennoskandiaan, Norjan rannikolla tosin
paikoitellen hyvinkin pitkälle pohjoiseen. Lajia tavataan myös
Kaukasuksella. Suomessa keltavuokko on suhteellisen harvinainen. Se
on yleinen Ahvenanmaalla, mutta sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa
paikoitellen runsaasti. Yhtenäinen levinnäisyysalue ulottuu
sisämaassa Tampereen korkeudelle saakka. Yksittäisiä kasvupaikkoja
tunnetaan Vaasan seudulta, Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Jo
Virossa keltavuokko on enää hieman harvalukuisempi kuin
valkovuokko, jota Virossa ja Etelä-Suomessa kasvaa jokaisessa
vähänkin lehtomaisessa metsässä.
Elinympäristö
Keltavuokko suosii reheviä savipohjaisia rantalehtoja,
lehtoniittyjä ja puistoja. Se kasvaa usein laikkukasvustona
valkovuokon seassa.
Käyttö
Keltavuokkoa käytetään myös puutarhakasvina. Lajista löytyy
myös jalostettuja lajikkeita.
BACK
