Sisällysluettelo

Kullero (Trollius europaeus)

Kuvauspäivä: 25.05 2010 Kuvauspaikka: Marala KP10RR
Tuotu Maralaan puutarhakasviksi

Kullero (Trollius europaeus) eli niittykullero on näyttävä keltakukkainen leinikkikasvi (Ranunculaceae). Suomessa laji on yleinen. Kullero on Lapin maakuntakukka.

Ulkonäkö ja koko
Kullero kasvattaa pystyn, 30–60 cm pitkän, usein haarattoman varren. Aluslehdet ovat pitkäruotisia, niiden lapa on 7–15 cm leveä ja tavallisesti viiteen liuskaan jakautunut. Varsilehdet ovat lyhempiruotisia ja kapeampia. Kulleron kukka on iso keltainen pallo, halkaisijaltaan 2–5 cm. Pallomaisuutta lisäävät varsinaisia terälehtiä ympäröivät keltaiset verholehdet. Etelän kullerot aloittavat kukintansa toukokuussa, Lapissakin viimeistään juhannuksena tai heinäkuun alussa. Leinikkikasvien tapaan myös kullero on myrkyllinen.
Trollius europaeus
Kulleron kukka aukeaa vasta lakastumisen alkaessa. Koska kukka vaatii ristipölytyksen, on pölyttävien hyönteisten osattava tunkeutua sulkeutuneeseen kukkaan. Kulleron pölyttämiseen ovat erikoistuneet juurikärpästen heimoon (Anthomyiidae) kuuluvat pienet, neljän millin mittaiset kullerokärpäset (Chiastocheta). Kullerokärpäset paitsi imevät kulleron mettä, ne myös parittelevat ja munivat kulleron kukkaan. Toukat syövät osan kulleron kukan tuottamista siemenistä.
Levinneisyys
Kulleroa tavataan laajalla alueella Alpeilta läpi Itä-Euroopan aina Uralille saakka. Pohjois-eteläsuunnassa lajia tavataan Italiasta ja Balkanilta Fennoskandian pohjoisosiin. Lisäksi sitä kasvaa muun muassa Skotlannissa ja Pyreneiden vuoristossa. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on vuoristojen kasvi, Alpeilla sitä tavataan yli 3000 metrin korkeuteen asti.Suomessa kullero on yleinen Pohjois-Suomessa Oulu-Kuusamo-linjan pohjoispuolella, sekä toisaalta Etelä-Hämeessä ja Järvi-Suomen eteläosissa. Muualla Suomessa laji on harvinainen ja se puuttuu lähes kokonaan Ahvenanmaalta, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalta sekä Satakunnasta.
Elinympäristö
Kullero kasvaa lehdoissa, lehto- ja lettokorvissa, kosteilla niityillä, tulvapensaikoissa, tunturien rinneniityillä ja tunturikoivikoissa. Lajia tavataan myös puutarha- ja viljelyskarkulaisena asutuksen läheisyydessä.