sisällysluettelo   BACK
 Maralan kasvit Alppiruusut (Rhododendron) 25.09.2018

 
Kuvauspäivä: 05.06 2002 Kuvauspaikka: Marala KP10RR

On suku kanervakasvien (Ericaceae) heimossa. Suku on lajimäärältään suuri ja laajalle levinnyt. Lajeja tunnetaan 600–1000. Suvun nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodos, ruusu ja dendron, puu. Alppiruusut eivät ole nimestään huolimatta mitään sukua ruusukasveille.
Kuvaus
Alppiruusut ovat yleensä pensaita, mutta niiden koko vaihtelee jopa 30-metrisistä puista maanmyötäisiin varpuihin. Alppiruusuihin kuuluu sekä ainavihantia että lehtensä varistavia kesävihantia lajeja. Sukuun kuuluvat myös atsaleat. Useimmilla lajeilla on kiiltävät ja soikeat lehdet sekä terttukukinto, jossa on suuria ja näyttäviä torvimaisisia kukkia. Suvussa on kuitenkin myös alppilajeja, joilla on pienet kukat ja lehdet. Joillakin lajeilla lehtien alapinnat ovat suomujen tai hienon karvoituksen peitossa.
Levinneisyys
Alppiruusuja esiintyy tundralta trooppiseen sademetsään. Merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat.

Kasvupaikat
Useimmat lajit pitävät happamasta maaperästä mutta esimerkiksi lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) suosii runsaskalkkista kangasmaastoa. Suomen yleisin luonnonvarainen alppiruusulaji suopursu (Rhododendron tomentosum) kasvaa soilla.
Puutarhassa alppiruusuja hoidetaan havukasvien tavoin. Alppiruusupenkin multa tulee olla hapanta havukasveille soveltuvaa turvetta, eikä suinkaan kalkittua mustamultaa. Käytettyjen kahvinporojen ja piimän kerrotaan auttavan pitämään alppiruusujen maaperää happamana.
Koristekasvilajikkeet
EteläHaagan  (Rodopuisto) puisto syntyi suomalaiseen ilmastoon sopivien, koristekäyttöön tarkoitettujen alppiruusujen jalostuskokeilujen seurauksena.
Koristekasvikäyttöön on jalostettu yli 25 000 lajiketta. Useimmat lajikkeet on jalostettu kukkien vuoksi, mutta jotkut myös koristeellisten lehtien tai varsien vuoksi. Tärkeimpiä jalostuksessa käytetyistä lajeista on ollut Pohjois-Amerikassa esiintyvä Rhododendron catawbiense.
Suomen oloihin jalostetut lajikkeet
Vielä 50 vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen kaltaisessa kylmänlauhkeassa ilmastossa. Helsingin Yliopisto ja Mustilan arboretum ottivat tehtäväkseen 1970-luvulla kehitellä Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Kestävistä ulkomaisista japaninalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum) alettiin Helsingin Haagassa kehittää kotimaista kantaa. Ensimmäinen suomalainen myyntiin tuotu alppiruusulajike oli pienikokoinen lamoalppiruusu 'Elviira', jolla on tummanpunaiset kukat. Se ei kuitenkaan ole osoittautunut kestäväksi muualla kuin lounaisimmassa Suomessa. Seuraavaksi alun perin mustilanalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtiii) saivat alkunsa suomalaiset nykyään suositut marjatanalppiruusu-ryhmään kuuluvat alppiruusut. Ne ovat täysikasvuisena suuria ja tukevarakenteisia. Niistä osa soveltuu vain eteläisimpään Suomeen, mutta eräät lajikkeet, kuten 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Pekka' menestyvät loistavasti jopa Oulun seudulla, 'Mikkeli' soveltuu kokeiltavaksi jopa eteläisimpään Etelä-Lappiin. Myöhemmin markkinoille on tullut myös nukka-alppiruusuja (Rhododendron smirnowii) ja matalia pienilehtisiä runsaspienikukkaisia karoliinanalppiruusuja, jotka menestyvät hyvin tosin vain eteläisimmässä Suomessa. Karoliinanalppiruusut kasvavat maksimissaan 60 cm korkeiksi tiiviiksi pensaiksi. Tulevaisuudessa jalostajien haasteena on kehitellä keltakukkainen alppiruusu Suomen oloihin.
Luokittelu
Alppiruusut jaettiin vuoteen 2004 asti kahdeksaan alasukuun (luettelo alla), jotka jakautuvat edelleen sektioihin ja alasektioihin. Vuonna 2005 ehdotettiin geneettisten ja kemiallisten tutkimusten jälkeen jaon muuttamista viiteen alasukuun. 
alasuku Rhododendron - useita satoja lajeja ainavihantia alppiruusuja, lehtien alapinnat suomullisia
alasuku Hymenanthes - noin 140 lajia ainavihantia alppiruusuja, lehtien alapinnat suomuttomia.
alasuku Pentanthera - noin 25 lajia kesävihantia atsaleoita.
alasuku Tsutsusi - noin 110 lajia ainavihantia atsaleoita.
alasuku Azaleastrum - viisi lajia ainavihantia atsaleoita.
alasuku Candidastrum - ainoa laji atsalea Rhododendron albiflorum.
alasuku Mumeazalea - ainoa laji kesävihanta se Rhododendron mibarbatum.
alasuku Therorhodion - lajeina kesävihannat Rhododendron camtschaticum ja R. redowskianum.

Maralan Rodopuisto
Syntyi ajatuksesta että istutetaan yksi taimi jokaisena vuotena, mutta kun ajatus ei toteunut tuli apu yllättäen ystävältäni Petteri Tigerstedtiltä. Sain Petterin avustuksella syksyllä 2008 parikymmenta tainta jotka sitten istutettiin puistoon vaikka syksy ei edullisinta istutusaikaa olekaan. Muutama taimi menehtyi mutta 2010 keväällä on 18 tainta kasvussa. Kaikkia lajikkeita en tunne.

1 Akseli XX 6 Pohjolan tyttö 12 Kelta alppiruusu Vieno
2? (pieni) 7 ? (pieni)

13 ? (ISO)

3 Nukka alppiruusu 8 ? (pieni) 14 Marjatan alppiruusu Pekka
Marketta hybridi 9 Marjatan alppiruusu Mauritz 15 Marjatan alppiruusu Haaga
4 Catawbiene grandeflorum 10 Marjatan alppiruusu st. Michael 16 Marjatan alppiruusu Kullervo
5 ? (pieni) 11 Catawbiene grandeflorum 17 Marjatta

18 ? (ISO)

 19 Marjatta Kuvauspäivä: 20.05 2010 Kuvauspaikka: Marala KP10RR. 
Tullut syntymäpäivälahjana nimilapulla Marjatta mutta sai meillä nimen Manti saajan mukaan.